Rikalan historiaa
Halikon Rikalanmäen rikkaat kalmistot
"Original Sokos Hotel Rikalan aulasta löydät historiallisen valokuvan Rikalanmäen rikkaista kalmistoista - Mysterious Rikala - Full of hidden history"
Rikalanmäen ensimmäiset arkeologiset löydöt paljastuivat jo 1860-luvulla rakennettaessa Viurilan kartanon hevostallia. Tällöin löydettiin keihäänkärki ja miekan katkelma, jotka ajoittuvat rautakauden lopulle. Perimätieto kertoo tosin esineitä löydetyn jo aiemmin. Arkeologisia kaivaustutkimuksia tehtiin kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Kesäkuun lopulla 1950 maanviljelijä August Tuominen teki poikansa Aarnon kanssa navetan rakennustöitä tontillaan keskellä Rikalanmäkeä. Perustusojia kaivaessaan he löysivät kolme miekkaa. Rikalanmäen merkittävin ja tunnetuin muinaisjäännös oli löytynyt: 1000- ja 1100-luvuille ajoittuva löytörikas ruumiskalmisto. Vuosina 1950–51 ja 1953 tutkittiin arkeologi Jorma Leppäahon johdolla vajaat 50 hautausta. Kaivaukset herättivät aikanaan suurta kiinnostusta ja aikalaislehdistä löytyy niistä useita juttuja. Kalmistoa ei ole kokonaan tutkittu ja valitettavasti se ehti rakennustöissä osittain tuhoutua. Perustusojista esiin saatua esineistöä ei näin voida liittää tiettyihin hautoihin.
Hotellin aulan kuva kaivauksista
Kesäkuussa vuonna 1950 Muinaistieteelliseen toimikuntaan (nyk. Museovirasto) tuli Halikosta yhteydenotto, joka koski Rikalanmäellä uudisrakentamisen yhteydessä esiin tulleita miekkalöytöjä. Vielä ilmoituspäivän päivän iltana arkeologi Jorma Leppäaho matkusti Halikkoon ja Rikalaan. Leppäaho totesi tuolloin, että navetan rakennustöissä oli löytynyt ristiretkiajalle ajoittuva ajoittuva suurkalmisto, runsaine ja monipuolisine löytöineen.
1000-1100-luvulle ajoittuvan kalmiston arkeologiset kaivaukset alkoivat Leppäahon johdolla vielä samana kesänä. Tutkimuksia jatkettiin vielä vuosina 1951 ja 1953. Kaivauksissa tutkittiin yhteensä noin 50 ruumishautausta, joista useimmat olivat tehty lounais-koillissuuntaan. Vainajat oli haudattu polttamatta maahan kaivettuun kuoppaan. 19 haudassa oli jälkiä joko laudoista tehdystä tai puusta koverretusta arkusta. Joissakin arkuissa tai hautakuopissa oli käytetty turkista tai sammalta pehmikkeenä. Joskus vainajat oli peitetty villavaatteella tai tuohella.
Vainajat olivat saaneet mukaansa tuonpuoleista elämää varten runsaat hauta-antimet: jokapäiväisiä tarve- ja työkaluja, koruja ja aseita. Naisten korut liittyvät pääsääntöisesti pukuihin. Kalmiston arvokkaimpia löytöjä ovat aseet, joista suurin osa on taisteluun tarkoitettuja raskaita koristelemattomia miekkoja. Aseista kuuluisin on miekka, jonka säilään on taottu hopealangalla nimi Gicelin, joka lienee miekan valmistaneen keskieurooppalaisen seppämestarin signeeraus. Miekkojen lisäksi asehaudoista löytyi kolme leveäteräistä kirvestä eli tapparaa ja kahdeksan keihäänkärkeä.
“Huomionarvoisin Gicelin-miekka, jonka säilässä on toisella puolella latinankielinen teksti GICELIN ME FECIT, ”Gicelin minut teki” ja toisella puolella teksti IN NOMINE DOMINI, ”Herran nimeen”. Suomesta Gicelinin nimellä varustettu miekka on löydetty Rikalanmäen lisäksi vain Rovaniemen Marikkovaarasta.”
Rikalan kauppapaikka ja satama
Rikalassa on oletettu sijainneen myöhäisrautakaudella kauppapaikka ja satama. Alue on sijainnut hyvien maa- ja vesiyhteyksien varrella, ja kauppayhteyksistä kertovat Rikalanmäen kalmiston aineistossa useat tuontiesineet. Sataman ja kauppapaikan sijaintipaikkaa ei ole kuitenkaan arkeologisesti pystytty todentamaan. On myös esitetty, että Dragsfjärdin (nyk. Kemiönsaaren) Kyrksundetin myöhäisrautakautinen ja varhaiskeskiaikainen satama ja kauppapaikka olisi ollut Halikonlahden ja Perniön alueen asukkaiden käytössä. Joka tapauksessa rautakauden Rikala ympäristöineen oli useasta mäestä koostuva vauras paikallinen asutus- ja valtakeskittymä.
Rikalanmäen talojen nimistä ja Salon kaupungista
Nykyisessä Salon kaupungissa, entisessä Halikon kunnassa sijaitseva Rikalan kylä on ollut pitkään monenlaisten tutkimusten kohteena. Perimätieto puhuu jopa Rikalan mahtavasta kaupungista, jonne hämäläiset tulivat myymään ja vaihtamaan tuotteitaan ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa. Kerrotaanpa läheisen linnavuoren rinteiltä löytyneen suuren rautaisen renkaan, joka oli tarkoitettu laivojen kiinnittämistä varten.
Rikalanmäen muodostaa lounais-koillinen -suuntainen harjanne, joka on kallioinen. Mäen itäpuolella juokseen Halikonjoki, luoteessa Kihistenmäki ja koillisessa Kirkkomäki, kaikki runsaita rautakautisten löytöjen paikkoja. Rikalanmäellä on runsaasti kiinteitä muinaisjäänteitä, osaa niistä on tutkittu, osa on ajan kuluessa ehtinyt tuhoutua erilaisissa rakennustöissä. Vanhimmat löydöt kertovat pronssikauden asutuksesta, kun taas nuorimmat ajoittuvat rautakauden loppuvaiheisiin. Voidaan edelleen olettaa, että Rikalanmäki on ollut asuttuna läpi keskiajankin. Käytännössä ainakin lounaisosassa mäkeä on ollut ihmisen toimintaa esiroomalaiselta rautakaudelta aina merovingiaikaan.
Vaikka kyse ei ole ollut varsinaisesta kaupungista, oli Rikala pitkään merkittävä kaupantekopaikka. Sinne ei koskaan muodostunut pysyvää, kiinteää kaupunkirakennetta, koska sille ei ollut tarvetta. Kauppaa käytiin ajoittain ja Turku sai pysyä alueen ainoana kaupunkina pitkään. Salon kaupunki perustettiin vasta 1960, tosin "epäitsenäinen" kauppala siitä oli tullut jo 1887.